Sunnuntaina käväistiin hakemassa hieman härkäpapuja naapurikylän Reko-tapaamisesta ja katsomassa kaverin ihanan pörröistä koiranpentua. Muutama tunti oltiin reissussa ja kotiin palattua oli helvetti valloillaan. Ihmettelin, miksi Santeri haukkui niin kovin. Avasin oven ja Minttu koira makaa keittiön lattialla kouristellen ja nykien. Tavarat putosivat siihen paikkaan ja äkkiä koiran luo. Mitäpä siinä muuta voit tehdä, kun siirrellä tavarat pois kramppaavan koiran tieltä ja silitellä ja rauhoitella koiraa. Lopulta kramppi hellitti ja koira palasi tolkkuihinsa. Kävely oli vielä kovin hoippuvaa, mutta näytti toipuvan kohtauksesta. Pissalla käytyään kävi Minttu makaamaan olohuoneen lattialle ja nukahti. Hetken päästä alkoi taas nykiä ja krampata. Taas koiraa rauhoittelemaan ja soitto päivystävälle eläinlääkärille. Eläinlääkäri esitti muutamia kysymyksiä ja sanoi, ettei asialle oikein voi mitään. Ensimmäisenä epäili aivokasvainta, koska koiralla on ikää jo 6 vuotta.No, sitten vaan koiraa rauhoittelemaan ja katsomaan miten tilanne jatkuu.

Muutaman tunnin kuluttua kohtaus uusi jälleen. Siihen mennessä oli jo googlattu kouristeleva koira ja suljettu pois erinäisiä vaihtoehtoja kohtauksille. Oma päätelmä oli jonkinlainen epilepsia kohtaus. Soitto kaverille, jonka koiran tiesin sairastavan kyseistä tautia. Oireet vaikuttivat samoilta ja kaveri lupasi antaa ensiavuksi oman koiransa kohtauksen laukaisevaa lääkettä. Kiireenvilkkaa hurautin autolla naapurikylään ja takasisin kotiin. Pian kohtaus uusikin ja nopeasti lääke koiran pyllyyn. Kramppi helpotti, mutta koira tuntui kovin poissaolevalta. Pissallekin piti päästä, ja kun ulos mentiin, jolkkootteli päämäärättömästi ympäri pihaa. Ei oikein tuntunut näkevän, saati kuulevan mitään. Paitsi lampolan oven tunnisti ja sinne olisi pitänyt päästä. Varovasti ohjailin koiran sisään ja koitin saada rauhoittumaan. Valot laitettiin himmeälle ja äänet pois televisiosta. Yhden pienen kohtauksen sai vielä, kunnes rauhoittui nukkumaan. Itsekin siinä ruettiin laittautumaan yöpuulle. Soitin pomolle ja työkaverille, etten olisi aamulla pelipaikalla. Taas iski kohtaus. Päätin jäädä nukkumaan koiran viereen sohvalle, jotta heräisi heti, jos kohtaus vielä iskisi.

Yön aikana sai muutaman pienen krampin. Silittelin vain ja nopeasti koira siihen asettuikin. Aamulla sitten herättiin kramppiin ja heti perään toiseen. Kun tilanne hieman tasaantui, koira autoon ja kohti eläinlääkärin vastaanottoa. Ennen kahdeksaa jo roikuin ovenkahvassa ja pääsinkin heti sisään ilman ajanvarausta. Olipa melkoinen retki. Minttu huusi ja karjui suoraa huutoa, kun en päästänyt häntä hortoilemaan ympäri klinikkaa. Eläinlääkäri vastaili puhelimeen samalla kun mittasi lämpöä ja otti verinäytettä. Itse pidin koiraa poskista kiinni ja yritin puhumalla pitää sen tässä maailmassa. Lämpö oli normaali, samoin muut verinäytteen tulokset. Vain valkosolut olivat hieman kohollaan, mutta tämä saattoi johtua kohtauksista. Eläinlääkäri kirjoitti reseptin epilepsialääkkeeseen ja toivotti toipumisia. Käski soittaa, jos tilanne pahenee. Apteekista ääkkeet koiralle, lääke suuhun ja kotia kohden. Nyt kohtauksia ei ollut tullut 4 tuntiin, joten lähdin käväisemään töissä. Ihana naapuri lupasi käydä katsomassa tilannetta.

Pikkuhiljaa koira alkoi toipua. Kohtauksia ei ole tuon maanantaiaamun jälkeen tullut. Ensimmäisenä iltana oli aivan hukassa. Ei oikein nähnyt, eikä tunnistanut asioita. Paitsi lampaat. Sinne on päästävä mukaan hoitamaan iltatoimet. Paimen mikä paimen. Päivä päivältä koira muuttuu enemmän omaksi itsekseen. Kovasti on vielä väsynyt, mutta pieniä lenkkejä ollaan tutuilla poluilla ja pellolla tehty. Yöt nukkuu tiiviisti vieressä. Nukkukoon, jos se oloa helpottaa.  Lääkettä ostin puolentoista kuukauden satsin ja sen annan koiralle aikaa näyttää, mihin suuntaan tilanne kääntyy. Jos kohtauksia ei tule ja käytös normalisoituu, jatketaan lääkitystä. Jos taas kohtauksia alkaa tulla lääkkeestä huolimatta lisää tai koira muuttuu agressiiviseksi, on aika luopua.. Aika näyttää.

DSC03053.jpg