Viimeksi kun kirjoittelin, olivat karitsat juuri muuttaneet sisälle toipumaan. 3 yötä viettivät sisällä ja kun alkoivat reipastua, muuttivat takaisin lampolaan. Melkoista rallia se karitsoiden vierihoito olikin. Heillä siis oli pesänä koirahäkki, jossa nukkuivat ja viettivät sen ajan, kun olimme pois kotoa. Muutoin saivat vapaana kirmata tuvassa. Tuttipullot viritettiin häkinreunaan, joten saivat syödä silloin kun nälkä oli. Tämä systeemi tuntui melko toimivalta. Ei tarvinnut muutaman tunnin välein herätä karitsaa juottamaan.  Suuremmaksi ongelmaksi osoittautui jatkuva pissaaminen ja kakkaaminen. Pieni lammas kun ei millään malttaisi olla paikallaan niin kauaa, että pissa tulisi yhteen kohtaan. Ensin asetutaan pissausasentoon, pissataan hetki, mutta sitten alkoi jo niin kovasti pöyköttämään, että piti lähteä hyppimään eteenpäin. Ja pissataan siinä samalla hyppiessä.

Siispä kauppaan ja TenaLadyä ostamaan. On muuten kätevä keksintö tuo tenalady. Sillä on hoidettu hevosen jalkahaavaa ja nyt käytetty karitsalla virtsankarkailussa. Ensin viritin vaipat sukkahousuilla poikittain pippelin kohdalle, mutta eiväthän ne siinä kovin kauaa pysyneet. Sitten piti kysyä "Lampola" ryhmästä vinkkejä venttiilin vuotamiseen pullokaritsoilla. Joku oli askarrellut paidanhihasta karitsoille housut, joten tuumasta toimeen. Hihat irti ja sopivan mittaisiksi. Reijät takajaloille ja ujutetaan karitsa housuihin. Vaippa perään ja karitsa vapaaksi. Sitten kirmattiin ympäri kämppää ja jälkien siivoaminen helpottui kummasti. Kun karitsat olivat voimistuneet ja rupesivat juoksemaan isännän, koirien ja kissojen perässä hirmurallia, oli aika muuttaa omilleen muiden lampaiden joukkoon.

Häkki lampolannurkkaan, lämpölamppu päälle ja tuttiämpäri häkinkylkeen. Taas painittiin Elvi-lampaan kanssa, joka väkisin yritti juoda karitsoiden maidot. Lisää virityksiä, ettei aikuiset yltä ämpäriin. Huomenna tulee viikko täyteen lampolassa oloa. Isommat karitsat, Pekka ja Paavo opettelevat jo lampaan elämää. Maistelevat heinää, tutkivat vesiastiaa ja suolakiveä ja karkailevat pirulaiset käytävälle. Siispä lisää virityksiä, etteivät pääse ruokintapöydän kautta karkuun. Pienien häkki piti myös poistaa, että alkavat sopeutua muiden lampaiden joukkoon. Muutaman kerran lampolaan mennessä, on isot ja kaikki pienet lampaat nukkuneet samassa läjässä.

Santerin ja Mintun kanssa on harjoiteltu vetämistä. Hankin tuossa syksyllä molemmille vetovaljaat ja nyt on päästy niitä testailemaan. Toisella kertaa Santeri jo hoksasi homman ja meno alkoi olla emännälle jo liian kovaa. Ei meinannut edes MInttu-koira kestää vauhdissa mukana, kun Santeri paineli potkukelkka perässä pitkin metsätietä. Ei tullut pakaratreeniä potkutellessa, vaan harjoitus vaihtui emännän kehonhallintaan, yrittäessä pitää kelkkaa pystyssä.