Louho kävi hammaslääkärissä. Tai oikeastaan hammaslääkäri tuli Louhon luo. Ja ihan oikea hevosten hammaslääkäri! Maarit Mäkipää Equidentistä. Tähän asti raspauksen on hoitanut eläinlääkäri, joten olin aluksi hieman skeptinen. Mutta ihan turhaan! En koskaan ole saanut noin hyvää ja selventävää tutkimusta hevosen hampaista, purentalihaksista ja sylkirauhasista- Ja kuinka ne kaikki vaikuttavat toisiinsa. Hevonenkin käyttäytyi esimerkillisesti. Mitään ihmeellistä ei Louhon suusta löytynyt, vain muutamassa poskihampaassa oli piikkejä, jotka raspattiin pois. Seuraava tarkastus on sitten puolen vuoden kuluttua, jolloin nähdään millaisia muutoksia suussa tapahtuu.

Sulopässiperkele on nyt autuaammilla laidunmailla. Tällä kertaa asian hoiti Vuorenmaan tilateurastamo, sillä lähempään paikkaan en olisi ennen maaliskuuta saanut pässiä vietyä.  Hyvinhän se tuonnekin kulki, vaikka matkaa hiukan enemmän olikin. Seuraavaan vuoteen meillä ei varmaan muuta lihaa syödäkään kuin lammasta.. Pitäisiköhän kohta vaihtaa eläinlajia, että saisi ruokavalioonsa vaihtelua? Loppuviikosta saa sitten hakea lihat kotiin ja viedä taas talja muokkaamoon. Nyt sitten kovasti vaan odotetaan niitä karitsoita. Ja uusi pässikin on jo varattu ensi kesälle, joten ei nämä karitsoinnit tähän lopu.

Meidän kanalaan on iskenyt vihulainen nimeltä kalkkijalka. Se on jonkinlainen syyhypunkki joka elää kanan jaloissa. Kaivautuu sinne suomujen väliin ja aiheuttaa kutinaa ja röpelöistä ihoa. Hoitoa on vaikka minkä sorttista parafiiniöljykylvyistä lähtien, mutta minä tilasin suoraan juuri tähän vaivaan tarkoitettua suihketta. Suihke saapui eilen ja hetihän sitä piti lähteä kananjalkoihin suihkimaan. Melkoisen hulinan sainkin kanalassa aikaiseksi. Meillä kanoja ei paljoa sylitellä. Saavat siis tulla syliin jos tahtovat, muttei ollan mitenkään opetettu tai erikseen totutettu. Vanhemmat kanat Kaneli ja Lumia olivat helppoja. Muutama KAAKAA kuului vaan nokasta kun kainaloon sieppasin ja kintut spraylla suihkuttelin. Pata ja Pippuri vähän säntäilivät karkuun, mutta Pippuri jopa alkoi kujerrella sylissä ollessaan.Mutta sitten nuorikkomme Hunaja. Sitä ei ensin meinannut millään saada kiinni. Sitten kun sain siepattua kanan kainaloon alkoi hirmuinen KRÄÄÄKKRÄÄKAAA huuto ja räistely. Hän varmasti kuolee!!! Kana parka. Pitäisiköhän pitää Hunajalle joku käsittelykuuri, että ei saisi moista hysteriakohtausta jatkossa.

Farmarin uskollinen ystävä, monessa matkassa mukana kulkenut Scodillac-auto vaihtoi omistajaa ja tilalle isoihin saappaisiin astui Ransiitti-auto. Vai kuuluisikohan autosta sanoa "isoihin renkaisiin", ei saappaisiin. Ikävähän tuota luottopirssiä tulee, mutta Ransiittiin mahtuu paljon enemmän heinää ja turvepaaleja, kuin henkilöautoon. Ja jaksaahan tuo pakettiversio paremmin sitten hevosia (ja lampaita) perässään kiskoa. Koirille vielä pitäisi hankkia häkit takaosaan, niin heidänkin kulkeminen on sitten turvallisempaa.

Kun nuo Joulut ja uudetvuodet on nyt vietetty ja loppiainekin hurahti ohi, aletaan viettää härkäviikkoja. Silloin painetaan metsähommia niska kyyryssä nenä punaisena. Meilläkin aloitettiin metsätyöt. Aloitin tekemään taas aitatolppia. Tai se oli alkuperäinen tarkoitus. Mutta metsästä löytyi taas niin hienoa riukuaita-ainesta, että aitatolppia tuli tasan yksi ja riukuja vähän enemmän. Keväällä sitten aletaan kairaamaan reikää tonttiin ja keittämään kuusenoksia.