Viisi päivää töitä on, laskin aivan itse äsken kun raahauduin taas leipätyöstä kotiin. Rahanahneena realistina lupauduin vielä joulun kynnyksellä ylitöihin. Ihan kun tässä ei olisi riittävästi ollut muutakin kiirettä, mutta mutta.. koskaan ei tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Varsinkin kun tuo pahin remonttihelvetti on vielä edessä. Leipätyössä on oikeasti ollut kiire ja monenmoista asiaa hoidettavana ja selvitettävänä. Tuntuu, ettei ole ehtinyt lainkaan keskittymään omiin eläimiin, vaan jossain puolihorteessa hoitanut ja liikuttanut "pakolliset".  Pitkän ja pimeän syksyn  tarponeena alkaa paukut olla lopussa. Vielä muutama päivä ja sitten saa rentoutua.

Terapialammas Aino

Lunta ei vieläkään ole ´satanut, joten ulkonakaan ei mitään näe tehdä. TULE JO TALVIPÄIVÄNSEISAUS! Onneksi tulee nuo Jouluvapaat, niin ehtii jotain valoisanaikaan touhuta. Louho hevoselle jo lupasin metsäretkikuurin. Pimeässä kun ei kovasti kiinnosta lähteä retkeilemään metsään, jossa liikkuu susi ja ilveksiä. Louho on muutenkin jäänyt vähän kevyemmälle, kun nakkeli kenkiä peltoon oikein urakalla. Vajaalla kengityksellä ei montaa päivää ratsasteta ilman ongelmia. Louho järjesti kengittäjälle ja isännälle ohjelmaa muutama päivä sitten. Kengittäjä siis oli tulossa laittamaan irronneita popoja takaisin ja aikatauluista johtuen jouduin laittamaan isännän asialle hevosta sisään ottamaan. Puhelin soi, isäntä siellä soittelee "Missähän mahdan nyt olla?", no vaikea minun on liki sadan kilometrin päästä sanoa, missä risteyksessä hän mahtaa ihmetellä. Parhaani mukaan yritin neuvoa tallin suuntaan. Menee hetki ja tulee uusi soitto. "Missähän nyt olen?" Edelleenkin on vaikea etänä arvioida isännän sijaintia. Ymmärsin sentään kysyä mitä navigaattori näyttää? Se näytti hänen olevan keskellä peltoa. Jotenkin onnistui löytämään tiensä tallille, jossa hevoset tietenkin järjestivät villihevosnäytöksen. Ehkä ensi kerralla yritän päästä itse paikalle..

Mitä tekee farmari joka puolikuolleena väsymyksestä raahautuu työpäivän jälkeen kotiin? No ottaa tietenkin annoksen lammasterapiaa, jotta jaksaa taas seuraavaan päivään. Pienet ja isommatkin mokailut unohtuu hetkessä, kun menee lampolaan hakemaan haliterapiaa. Aino ja Elvi rrrakastavat rapsutuksia ja silityksiä. Ainut vaan, Sulon vuoksi täytyy pitää silmät selässäkin. Muutaman kerran on taas onnistunut puskemaan, joten kunhan tammikuu koittaa, on lähtö lähellä. Kuulin, että tuossa naapurikylässä on jopa palvaamo. Sinne sitten lihojen kanssa. Menisihän tuo Sulo muuten kevääseen, mutta tytöillä on alkanut jo tissit kasvamaan. Talvikaritsoita siis tulossa. Ettei sitten niitä pieniä puske...

Terapiatiimi