Mä olen niin ylpeä ja onnellinen noista mun eläimistä, että melkein itkettää.

Louho hevonen on sopeutunut hienosti uuteen laumaansa. On saanut lisää massaa (tai ainakin karvaa) ja hurjasti lisää virtaa ratsastukseen. Ei meinaa samaksi hevoseksi ,joka viime kesänä jumitti happamana paikoillaan, enää tunnistaa. Viipottaa korvat pystyssä ,ainakin omasta mielestään miljoonaa pitkin kenttää, mutta on silti täysin hallinnassa. Ei ryöstä, ohjaus toimii, ei pukita, eikä keuli. Ja liikkuu ihan liikkumisen ilosta. Ja näkee mörköjä. Kentän nurkkaan on muuttanut pieniä hevosia syövä kuusenalusmörkö. Ainut vaan, että se on vastapäätä sitä nurkkaa, missä muut hevoset mörön luulevat asuvan. Lähtee mielellään metsäretkille yksin ja porukassa kulkee ensimmäisenä. Se sama hevonen joka viime keväänä ei halunnut maastoon ja pelkäsi kaikkea. Ja sen hetken, kun maltaa keskittyä ratsastukseen, on aivan mahtava.

1-DSC02395.jpg

Pikkukukkoa on nyt ruokittu orrelle. Hermes hätistää heti, jos laskeutuu ruoka-aikaan alas. Hunaja kuuluu jo täysin kanajengiin, mutta hengailee vielä ajoittain Pikkukukonkin kanssa. Huomenna on sitten kaulankatkaisupäivä. Naapurista tulee pari kollegaa samalle kohtalolle. Isäntä on ihan varma, että kanat yrittävät kampittaa häntä ruoka-aikana. Kaneli ja Lumia patsastelevat edessä ja Pata ja Pippuri syökyvät heti suoraan jalkoihin. Pippuri on kerran jopa hypännyt kattilanreunalle hakemaan ennakkoa, isännän mentyä ruokkimaan. Munintataukokin on ohi. HURRAA! 3 pakettia jouduin ostamaan kaupanmunia. Vapaita tietenkin.  Melko pieniähän nuo ensimmäiset ovat.

DSC02472.jpg

Kaupanmuna verrokkina

Lähetin lampaat tänään pihalle jalottelemaan, kun siivosin heiniä heidän karsinastaan. Tytöt kirmasivat heti viimeisiä ruohonrippeitä syömään, mutta Sulo tahtoisi olla vain sisällä. Tyypillinen sohvaperuna. Välillä kävi ovelta huutelemassa, mutta viihtyi mieluummin paaliheinän ääressä. Siitä se idea taas lähti. Tytöt naruun, isäntä koirien kanssa mukaan ja naapuria moikkaamaan. Lampaiden hihnakäyttäytyminen oli moitteetonta, mutta koirissa olisi vielä parantamisen varaa. Minttu ei meinannut turkissaan kestää, kun lampaat tuli mukaan lenkille. Hyppi, veti ja ulvoi, että kaikki varmasti huomasivat meidät. On taas naapureilla puhumista. Paluumatkalla isäntä äkkäsi vanhan lanan kuusen juurelta, lykkäsi koirienkin hihnat käteen ja kysyi "kai sä pärjäät?". Taatusti. Kaksi koiraa ja kasi lammasta yhdessä kädessä ja toisessa lampaiden tuliaisleipäpussi. Taatusti näyttävää, muttei ehkä kaikkien korville sopivaa.

DSC02464.jpg

Santeri Pähiäinen on ihan guru agilityssä. Menee täysillä just sinne mihin ohjaan. Nyt vaan täytyisi oppia ohjaamaan, ettei tulisi niin paljon virheitä. Jos mulla kestää koiran mielestä liian kauan neuvoa, mihin suuntaan mennään, alkaa Santeri pomppia tasajakaa minun naaman korkeudelle. Jos en ratsastaisi, olisi tämä mun laji enemmän. Kehon hallintaa ja yhteistyötä eläimen kanssa kayttäen lähes kokonaan omaa kehoa ohjaukseen. Muutama este on olleet vaikeita. Rengas. Kun Santerilla nyt vaan on niin vilkas peppu, että se aina ekoissa hypyissä osui renkaan yläosaan. Sitten se alkoi pelottamaan nuorta koiraa. Houkuteltiin koira renkaan läpi omavalintaisella tyylillä. Muita reittivaihtoehtoja ei annettu. Santeri hitaasti ja varovaisesti nosti jalan kerrallaan renkaan läpi ja mörkö oli selätettty. Myös kepit olivat vaikeat alkuun, mutta nyt koira on hoksanut ajatuksen.

DSC02142.jpg