Tai oikeastaan useampi päivä tässä meni. Päivä per lammas. Kun nuo minun kerintäasennot eivät ole kovin ergonomisia. Eikä minulla ole kerintäasemaa, vaan eläimet ovat vapaana, mikä aiheuttaa hieman pyllähtelyä ja perkeleitä. Eikä minulla ole kerintäkonettakaan, vaan fiskarsin saksilla mennään. Varsinaiset kerintäsakset ovat kovin isot ja kömpelöt käteen, enkä haluaisi montaa haavaa lammaspoloihin leikata. Muutaman vuoden nyt saksia käyttäneenä alkaa homma sujumaan, että voi päästää luovuuden valloilleen. Siitä se ajatus sitten lähti...

Elvi lammas, Sulo Leijona

Ensimmäisenä oli vuorossa Sulo. Tai no Heikinhän minä keritsin jo aikaa sitten, että tulee sitten nätti talja. Onneksi sain apua ystävältä, joka oli kanssani viettämässä farmipäivää. Suloa vaan pusketuttaisi kovasti. Ei ole kiukkuinen, vaan mikä lie pässeilyaika meneillään. Sulosta päätettiin tehdä leijona. Ei sitten sudet ja ilvekset hätyytä uuhia, kun on kissapeto vahtia pitämässä. Lammasta rupeaa usein kerinnän jälkeen pöykötyttämään. Kai se mukavalta tuntuu, kun pääsee kuumasta ja likaisesta turkista eroon.

Suloa pöykötyttää

Seuraavana vuoroon Aino. Aino ei oikein koskaan ole tykännyt keritsemisestä. Inhoaa sitä, kun saksen terä mene ihoa vasten. Siis Sulo valjaisiin ja kiinni traktorinrenkaaseen. Ettei pääse häiriköimään tyttöjen kerintää. Aino myös valjaisiin, ettei säntäile karkuun. Kylkien keritseminen aiheutti sätkimistä, mutta mahanalusta leikatessa asettui nautiskelemaan. Ainon kampaus lienee lähinnä liskoa,

Aino

Noilla kaikilla lampailla on aivan erilainen villa. Sulolla on perinteinen valkoinen villa. Selvät tapulit, ja kaunis pieni kihara. Iholtaan vaaleanpunainen, eikä villa vaihda väriä. Ainolla taasen on hiukan pörröinen villa. Ei selviä tapuleita, loiva kihara. Ja miten kauniin ruskea villa, joka haalistuu latvoista kesäisin. Elvi sitten. No, Elvi muistuttaa lähinnä muistuttaa karvatursasmetsänpeikkoa. Musta harjattu afro lienee totuudenmukaisin kuvaus. Kerää kaiken roskan sisäänsä, eikä niitä saa irti leikkaamatta. Roskia siis. Haalistuu ruskeaksi latvoista, mutta on kauniin kiiltävänmusta pohjalta.

Ainon villa on liukuvärjättyä ihan luonnostaan

Viimeisenä kerintävuorossa on Elvi, joka rakastaa myös keritsemistä. Ehkä vähän liikaakin, kun tunkee itsesä ihan kylkeen kiinni. Ja on niin hankala leikattava, kun karva menee takkuun, eikä saksia meinaa saada karvan ja ihon väliin. Lisäksi villa on mahdottoman pitkää, etteivät seepraraidat oikein pääse oikeuksiinsa.

Elvi seepra halilammas

Nyt on kaikki lampaat saatettu muodinmukaisesti syyskuosiin, joten voin leikata loputkin villat pois. Sitten karstaamaan, kehräämään ja huovuttamaan. Parin viikon päästä saan karstamyllyn lainaan, joten sekin homma helpottuu huomattavasti.