Syksy se vaan etenee väkisinkin ja pikkuhiljaa täytyy kerätä kesä pois pihalta. Kukkaruukkuja olen kippaillut nurin ja siirtänyt talvisäilöön. Paljon muuta satoa ei tänä vuonna tullut, kuin perunoita ja koristekurpitsoita ja kurpitsatkaan ei olleet kovin erikoisia. Siis istutinhan minä porkkanaa, lanttua, palsternakkaa ja vaikka mitä, mutta isäntä ajoi kasvimaan yli Hilimalla ja raapi siitä pintamaat irti. Ensi vuonna siirryn pelkkään astiaviljelyyn. Niin tuskaista tämä kasvimaan hoito näyttää olevan. Koirat onneksi olivat suureksi avuksi perunannostossa. Ei tarvinnut kuin näyttää kohta ja sanoa "etsi peruna".

Minttu perunanostokone

Pikkukukko opettelee kiekumaan. Osaa sanoa jo KUKKURUUH! Nyt ne sitten Hermeksen kanssa kilpaa kiekuvat eri puolilla tonttia. Kunhan keli vielä kylmenee ja kanalan väki jää päivisin sisälle, on aika laittaa pikkukukko paremmille matomaille. Kahta kukkoa ei meidän pieneen kanalaan mahdu. Eikä niille kanatkaan riittäisi kahteen parveen. Heikkipässillä on tänään tiedossa viimeinen ateria. Meinasin antaa superherkkuja ja huomenna aamulla sitten matkustetaan yhdessä viimeiselle matkalle. Eikä yhtään liian myöhään, sillä ovat alkaneet Sulon kanssa puskemaan toisiaan. Ei vielä vakavasti, mutta vauhdilla. Viime viikonloppuna puskivat toisiaan niin kovin, että Heikiltä lähti taju. Juuri kun olin menossa lopettamaan moisen leikin ja sanoin vielä ääneen "nyt riittää tuommoinen peli, ennen kuin toiselta lähtee taju", kippasi Heikki tantereeseen sorkat ojosellaan. Sulo huolestuneena katsomaan, kuinka toisen kävi. Kaveri hätisti Sulon kauemmas ja menin herättelemään pikkupässiä. Siinä se hetken hengitteli ja pienellä kannustamisella nousi pystyyn. Ravistus ja takaisin syömään.

Kanankuljetuskärry