Mä olen liekeissä. Koukussa, Innostunut je mitä niitä kaikkia sanoja onkaan. Pääsin lähilampurin luo kehräyskurssille. Innokkaana keräilin lähes kaikki vanhat villat kasaan, pesin osan, osan karstasin valmiiksi, osan otin suoraan turkista. Että on erilaisia vaihtoehtoja mitä sitten kehrätä. Vielä aitanvintiltä löytynyt rukki kyytiin ja matkaan.

Paikka oli tuttu ja osa ihmisistäkin, Oli mukava tavata samanhenkisiä "maailmanlopunodottajia", kuin itsekin. Enkä nyt tarkoita, että odottaisimme maailmanloppua, vaan esim jos sähköt menee, emme ole kusessa. Aluksi hörppäsimme kahvit ja katselimme erilaisia lankoja ja puhelimme villasta yleisesti. Sitten valtasimme lampurin olohuoneen villoinemme ja opetus alkoi. Aloitimme karstaamisella ja värttinällä kehräämisellä. Karstaus oli minulle tuttua, joten aika nopeasti pääsin aloittamaan oman lankani mykerryksen.

Koska en osaa/tykkää/jaksa mitään pientä piperrystä ja kaiken askartelun pitää olla ronskin reilua, päätin suosiolla tehdä paksumpaa "efekstilankaa", eli annan itselleni möykyt anteeksi. Ne kadonnee, kunnes oppii perusteet ja käsiala tasottuu. Värttinään oli valmiiksi sidottu villalangan pätkä, johon karstattu villa liitettiin hieman huovuttamalla ja kiertämällä.  Sitten vaan syötettiin lisää villaa ja laitettiin värttinä pyörimään. Piti olla tarkkana, että muisti pyörittää värttinää samaan suuntaan myös tauon jälkeen.

Raakavillaa ja alkulankaa

Sitten vaan pyöritettiin ja karstattiin ja syötettiin villaa ja pyöritettiin. Välillä värttinät kolahtelivat lattiaan langan katkettua, mutta onneksi liittäminen oli helppoa. Toiset saivat kaunista ja ohutta lankaa aikaiseksi, mutta tuli niitä möykkyjä muillekin. Homma vei mennessään, eikä ajankulua huomannut. Jossain välissä oli pakko käydä haukkaamassa herkkukeittoa ja äkkiä takaisin värttinänvarteen. Puheltiin niitä näitä ja kädet kävivät.

Sitten kerrattiin, eli tehtin langasta vahvempaa liittämällä kaksi lankaa yhteen. Ja taas pyöritettiin värttinää. Päivä hurahti hetkessä ja yhtäkkiä huomasimme kurssin olevan jo lopuillaan. Paniikki! Rukkia ei olla edes kokeiltu. Ja opettaja muisti vielä karstamyllyn, jota piti päästä testaamaan. Sillä välin kun opettaja kokeili muiden rukkien toimivuutta, pyörittelin ison läjän Ainon villaa myllyssä. Se jää odottamaan muutaman viikon päästä olevaa huopatossukurssia.

Minunkin rukki toimi, kunhan ensi nyhdimme puolalta ikivanhat koinsyömät villat pois ja opettaja hieman sääti kireyttä. Sain tehtäväkseni puhdistaa rukin hyvin ja öljytä liikkuvat osat. Enpä huomannut kysyä, millä ne kuuluu öljytä. Kaipa tuohon vastaus löytyy googlettamalla. KOtona piti vielä rukkia kokeilla, mutta se ei oikein sujunut. Ja liimaamani osakin irtosi. Täytynee ensin puhdistaa rukki hyvin ja kysyä sitten apua ystävältä, joka sivutyökseen kehrää koirankarvaa. Värttinää sitten pyörittelin loppuillan.

Kerällinen Elviä