Saimme 9v kaupunkilaisserkun kylään ja mitäs sitä muutakaan kun opettamaan maalaisemäntätaitoja.

Ensimmäinen kurssijakso alkoi leipomisella, koska pitäähän emännän pullaa osata leipoa. Muun ruuanlaiton ohessa tein taikinan ja sitten emäntäoppilas mukaan pyörittelemään pullia. Muistan omasta lapsuudesta, että ihan samat ongelmat oli itselläkin saada pulla oikean muotoiseksi. Jostain syystä lapset ajattelevat, että pullaa pyöritetään kuten lumipalloa. Pienellä ohjeistuksella alkoi syntyä hienoja palleroisia. Ja pitihän sitä laskea oma lapsenmieli irti ja tehdä yksi lammaspulla, joka lopulta näytti enemmänkin karhulle.

Emäntäkoulun seuraava aihe oli ruokaa luonnosta. Siis metsään ja puolukoita poimimaan. Samalla sai koirat remuta isoimpia virtoja pois ja kaupunkilaisneito oppi paljon uusia asioita. Jotenkin tuntui hullulta kuulla, ettei emäntäoppilas ollut koskaan aiemmin ole ollut niin suuressa metsässä. Eikä tuo meidän puolukkametsä nyt niin suuri ole. Ainakaan minun mielestä. Opastin samalla, miten tarkkaillaan maamerkkejä ja kuinka kannattaa toimia, jos eksyy metsään. Eli silloin pitää muistella, onko matkan varrella näkynyt sähkölinjoja, hakkuuaukkoja, isoja mäkiä tai muita selkeitä maamerkkejä. Samoin käskin kuunnella, kuuluisiko mistään auton tai muun koneen ääniä. Sillä mistä ääntä kuuluu, on siellä myös ihmisiä. Metsästä kun pääsimme pois, ilmestyi pihaan vanhempi pariskunta joka oli eksynyt. Opastin heidät sitten takaisin oikealle polulle. Sattuipa sopivasti.

Puolukoista sitten pyöräytimme vispipuuron ja kaupunkilaisneito sai mukaansa kipollisen puolukoita ja ohjeen kuinka tehdä puuro kotona. Seuraavana ohjelmassa oli lampaanvillan lajittelu. Vähän huono keli, kun tuuli niin paljon. Ja villa oli mahdottoman roskaista. Kiitos Santeriapulaisen, joka viime kerinnän yhteydessä ryösti villoja ja pyöritteli niitä pitkin lampolan lattioita. Suurin osa villasta meni tunkioon. Illalla emäntäoppilas vielä pääsi kokeilemaan villan karstausta. Taas pakattiin tavaraa mukaan, eli kouluun näytille käsittelemätöntä lampaanvillaa ja neidon itse karstaamat villat myös. Pääsee sitten muillekin kaupunkilaisille näyttämään, mistä ne villasukat syntyy.

Oli apulaisesta ihan oikeasti apuakin. Saimme kerättyä monenmonta kieppiä lankaa laitumelta, eikä hetkeäkään liian myöhään, sillä ainakin meidän kulmilla alkoi tänä viikonloppuna hirvenmetsästys. Langat kerään aina syksyisin pois laitumelta, etteivät peurat, hirvet ja muut metsäneläimet niitä katko ja tai pahimmassa tapauksessa sotkeudu lankoihin. Pääsipä oppilas myös Hiliman rattiin isånnän kävellessä vierellä.

Samana viikonloppuna pistin vielä lapsen pään sekasisin aiheesta terveellinen ruoka. Joo, eihän se sokeri ja rasva niin terveellistä ole liiaksi käytettynä. Mutta terveellisempänä pidän kuitenkin rehellistä kotiruokaa. Kotona tai naapurissa kasvatettua lähilihaa, oman maan kasviksia ilman lisäaineita. Ja lapselle oli suuri yllätys nähdä sokerijuurikas. Niin, sokerihan on juures, mutta jalostetussa muodossa. Pussipuuroon tottunut lapsi lusikoi suuhunsa vielä viimeisenä aamuna kattilallisen!! puuroa. Se oli oikeista hiutaleista keitetty ja miedolla lämmöllä haudutettu.