Jos kerta lomalla ollaan, niin pitäähän sitä jossain käydä, että loma tuntuu lomalta. No, me on Louhon kanssa käyty Yyterissä. Nuoriherra on oikein päässyt yökyläänkin parin kollegan luo. Ja mitä ilmeisemmin ihastunut sydänjuuriaan myöten. Shetlanninponiin.

Louho ja lomarakas Donna

Ensimmäinen retki tehtiin heinäkuun puolella. Vein ruunan puolimatkankrouviin yöksi ja siellähän se rakkaus sitten leimahti. Aamulla oltiin kylki kyljessä, eikä millään olisi maltettu lähteä jatkamaan retkeä. Väkipakolla vedettiin hevonen kyytiin ja suuntana Yyterin dyynit. Yyterissähän on sen virallisen uimarannan lisäksi koiraranta (luksusta!) sekä Santakarin ranta, jossa me olemme hevosten kanssa käyneet. Koirarannallakin saisi hevosia uittaa, mutta katsoimme viisaammaksi siirtyä vielä hiljaisempaan paikkaan. Santakariin saa vielä ratsastaa rauhallisia hiekkapolkuja pitkin.

Aluksi vesi oli äääärimmäisen pelottavaa. Rantaviivalla steppailtiin, mutta viimein rohkeus voitti ja Louho uskalsi kastaa kavionsa veteen. Hei jee kun se olikin hauskaa! Kahlata niin syvälle, että melkein joutuu uimaan, katsella ohi ajavia veneitä, roiskottaa vettä etusilla ja lopuksi tietenkin laukata pitkin hiekkarantaa.

Louho roiskottaa

Toinen retki tehtiin tänä aamuna. Eilen illalla vein taas hevosen puolimatkankrouviin ja voi onnea, lomaheila oli vielä tallella. Ihan juosten piti mennä tervehtimään ponikaunotarta. Yön heilasteltua, joutui ruuna taas jättämään rakkautensa ja jatkamaan kohti vesileikkejä. Puolet matkasta kuului kopista IIIHAHAAA!  Vieläkin oli vesi pelottavaa ja tällä kertaa joutui kyytiläinen jalkautumaan selästä ja taluttamaan Louhon veteen. Kaipa tuo joskus oppii. Hienot passaget irtoaa, kun ravaa riittävän syvässä vedessä. Levää kannattaa myös hieman säikkyä.

Lomalla viimeinkin, voin ottaa iisimmin