13.perjantai vastaisena yönä heräilin useampaan otteeseen kun kättä särki. Ei meinannut löytyä sopivaa asentoa. Puoli viideltä luovutin ja nousin ruokkimaan eläimiä. Louho sai kaurat syötyä ja ilmeiseti olin liian hidas avaamaan portteja, kun runanretale päätti karata pihalle avonaisesta ovenraosta. Mur ja perkele ja pari muuta voimasanaa. Ponille luukut auki tarhaan ja metsästämään Louhoa aamuheinille. Siinähän se seisoi lampolan ovella. Karkkeja (kuivia leipäpaloja) odottamassa. Viisas hevonen kyllä tietää missä karkkeja säilytetään. Loimenreunasta kiinni ja aitaukseen. Onneksi ei isompaa hässäkkää syntynyt. Koirien mielstä se vaan oli erijännää, kun hevonen oli pihalla. Ja ihan selvästi ilman lupaa.

Töihin. Muutama tunti palkallista puuhastelua ja lääkäri soitti. Edellisen päivän tunnelikuvat olivat valmistuneet ja kappas, olkapäästä on revennyt jänne irti. Ilmankos se on ollut kipeä ja huono liikkumaan. No nyt odotellaan treffejä ortopedin kanssa, josko tuon saisi leikattua. Onpahan kerrankin ihan oikea syy hieman hyppyyttää isäntää painavimmissa farmin töissä. Ja jos eli kun leikataan, niin mieluusti silleen että olisin kesällä taas käyttökunnossa. Tai oikeastaan jo toukokuussa, kun pitää noita laitumia alkaa askartelemaan ja siihen hommaan tarvitaan molemmat kädet. Vai oletko koskaan kokeillut kairata yhdellä kädellä?

Tuosta kädestä johtuen en ole nyt ratsastanut oikeastaan lainkaan. Maneesille ei päästä, kun en saa lastaussiltaa nostettua. Ja sen verran pitää olla itsesuojeluvaistoa, ettei lähde metsään yksin hulluilemaan. Pidätteet kun ei nyt ole niin nopeita ,saati että pystyisi tekemään jotain paniikkitilanteessa. Olemme siis harrastaneet vaihtoehtoista liikuntaa; potkukelkkaretkiä, irrallaan pellossa juoksemista ja ohjasajamista. Reilu viikko ja nyt oli jo niin kova hinku kyytiin, että piti soittaa henkinentuki paikalle. Vasemmalla kädellä satula selkään (onni on kevytsatula), kaapista vipuvarrelliset kuolaimet ja löysällä ohjalla länkkärityyliin ratsastusta. Jee, pysyin kyydissä ja tämäkin asia tuli ratkaistua. Poni vaan piti sitoa ratsastuksen ajaksi puuhun, kun olisi kovin mielellään osallistunut Louhon ohjaamiseen roikkumalla ohjassa ja puremalla lavasta.

Helka kävi eläinlääkärillä steriloitavana. Isäntä vei kissan lääkäriin ja minä hain töistä tullessa pois. Minttu-koirakin oli lääkärissä mukana. Hiukan oli kuulema jännittänyt mennä isännän kanssa lääkäriin. Odotushuoneessa kiivettiin syliin ja  oli pitänyt muristakin, kun pöydälle nostettiin. Mintulle oli tullut hieman painoa lisää, mikä on vaan positiivinen asia. Verikokeiden tuloksetkin olivat mukavaa kuultavaa, sillä maksa-arvot olivat ok ja epilepsialääkityskin ihan kohdillaan. Kotona muu lauma huolehti hyvin tokkuraisesta Helkasta. Kulkivat perässä, vahtivat unta, eikä haitannut vaikka Helka välillä nukahtikin kesken kaiken.