Oli myöhäinen ilta marraskuun lopulla. Lampaat olivat jo asettuneen makuulle märehtimään ja kanat sukivat sulkia ojennukseen orrellaan. Kaikki alkoivat rauhoittua yöpuulle. Vain kanalan nurkasta, orren reunimmaiselta paikalta kuului vienoa pulputusta ja huokailuja. Nuori Hunaja-kana siellä pulisi ja pyöri paikallaan. Hyppäsi välillä alas etsimään jyviä ja muutaman nokkaisun jälkeen takaisin orrelle. Taas alas pehkuihin ja orrelle. Aikansa moista menoa katseltuaan Hunajan keväällä hautonut Kaneli-kana kutsui nuorikkoa vierelleen orrelle. "Mikä hätänä? Jäikö kupu tyhjäksi vai sattuuko sinua johonkin?" kysyi Kaneli huolestuneena. " Ei minua mihinkään satu. Tai jos sattuu, niin päähän tästä kaikesta miettimisestä ja huolesta" vastasi Hunaja. Kaneli kallisti päätään, katsoi kysyvänä Hunajaa ja odotti selvitystä nuoren kanan huolelle.

Hunaja huokaisi syvään ja aloitti: "Muutama päivänkierto sitten, kun te muut jo nukuitte, tallitonttu Mauri tapansa mukaan siivoili vielä viimeisiä heinänkorsia käytävältä. En minä siihen muuten olisikaan kiinnittänyt huomiota, mutta nyt Mauri tuntui olleen kovin pahalla tuulella. Huiski luudalla minne sattuu ja jupisi mennessään. Motkotti, kun emäntä taas oli jättänyt ainakin kolme kortta lakaisematta ja hylätyt hämähäkinseititkin on seiniltä ripsumatta. Joulu on tulossa ja täällä on kaikki pikat ihan rempallaan! Sitä minä huolehdin ja mietin, sitä Joulua. Kuka kumma se on, kun Mauri-tonttukin alkaa sen vuoksi äkäilemään? Ja miksi se tänne meille tulee ja tuleeko se talliin asti?Eikö se voisi vaan käydä ihmisten luona, niinkuin muutkin tärkeät vieraat ja antaisi meidän elää rauhassa täällä. Minä ainakin aion piiloutua munintapesään, jos se Joulu tuppaa tänne meille asti. Sinne varmasti mahdumme me kaikki kanat ja Hermes-kukkokin, jos saa pyrstönsä taiteltua sisään. Mutta mihin  ihmeeseen me saamme lampaat piilotettua?". Kaneli purskahti nauramaan. "Kotkooootkotkot, rakas tipu, eihän se Joulu mitään vaarallista ole miltä täytyisi piiloutua. Sehän on emännän suursiivousaikaa! Silloin se huiskaa täällä kanalassa ja lampolassa luudan ja harjan kanssa. Puhdistaa kaikki paikat pölystä ja liasta, tuo meille paljon uusia kuivikkeita ja vaihtaa munintapesien heinät. Ei sellaista kannata jännittää!" Hunaja huokaisi helpotuksesta, mutta silti pieni epäilys Joulun hyvyydestä jäi kytemään  pikkukanan päähän.

Seuraavana päivänä Aino-lammas katseli aidan yli Hunajaa ja kysyi: "Sinäkö se Joulusta eilen kyselit?" ja jatkoi "Minun mielestäni JOulu on kauneuden aikaa. Silloin emäntä tuo meille paljon olkia turvepatjan päälle ja te kanasetkin saatte oman joulukuusen ihasteltavaksi. Tänne tuodaan havuja ja kauniisti kimmeltäviä koristeita. Ulkona on lunta, joka hohtaa kuutamossa sinisenä. Aaah!" huokaisi Aino, "Se on niin kaunista!". Hunaja nosti päänsä jyväkiposta ja katsahti Ainoon. "Lunta? Mitä se sitten on ja onko se Joulun kaveri?" "Lumi, se on valkoista ja kylmää!" kaakatti Pata-kana orrelta. "Se sulaa varpaiden alla ja jos sitä nokkii, se muuttuu vedeksi", jatkoi Pippuri. "Sitä tulee hirmuiset vuoret ja koko maisema muuttuu uudeksi". Hunaja puisteli päätään ja jatkoi jyvien nokkimista.

Päivät kuluivat.Muut kanat hieman ihmettelivät Hunajan touhuja. Hän kuopsutteli pehkuun kuopan, kävi kylpemässä ja kuopsutteli lisää. Hääräsi kovasti polpottaen kylpypaikkansa ympärillä. Nyppi sullkiaan, keräsi heiniä ja asetteli niitä nurkkaan. Samalla emäntä kopistelikin sisään koirien kanssa. Antoi lampaille heiniä ja jäi Santeri-koiran kanssa nojaamaan aitaa vasten. "No Santeri, joko sinä olet kirjoittanut joulukoiralle, mitä toivot Jouluna lahjaksi?", kysyi emäntä. "Olen kirjoittanut jo monta kirjettä. Ensimmäisen jo kesällä, kun kaivoin aarteita pellosta. Mutta sitä en kerro, mitä lahjaksi toivon. Se on minun ja joulukoiran yhteinen salaisuus" vastasi Santeri. Santeri nuolaisi vielä Sulo-pässiä naamasta ja touhotti pihalle.Emäntä puisteli päätään ja astui sisään kanalaan. Pippuri pyrähteli emännän ympärilläja kaikki odottivat innolla herkkuja, joita emännällä aina oli tuomisinaan. Hunaja nappasi banaaninpalan nokkaansa ja juoksi heinäkasalleen syömään. Hermes-kukko pyöri kanojen ympärillä hulehtien, että kaikki saivat osuutensa herkuista. Pullanpalanen nokassaan Hermes asteli Hunajan luo, pudotti pullan kananuorikolle ja katsahti Hunajan heinäkasaan. "Ne ovat Jouluksi" ehätti HUnaja esittelemään. "Miten huomaavaista!" Hermes kiekaisi, "aiot siis antaa niitä muille lahjaksi? Saan olla ylpeä sinusta tyttöseni". Samalla taustalta alkoi kuulua kiihkeää potpotusta. Hermes käännähti kannoillaan ja lähti selvittämään tyttöjen kiistaa puolukasta.Melkoista touhua! Ja sitten vielä lampaiden puolelta alkoi kuulua lallatusta. "Joulu on taas Joulu on taas, kupposet täynnä herkkuu. Joulu on taas Joulu on taas, kupposet täynnä herkkuu. Koht sitä saa koht sitä saa Elvikin paljon herkkuu" Elvi-lammas lallatti. "Sinä olet kyllä niin paksu, ettet sinä mitään herkkuja tarvitse. Ethän meinaa edes ovesta ulos mahtua" ilkkui Sulo-pässi. "Minulla on paksu turkki ja paljon karitsoita mahassa. Minä kyllä olen jouluherkkuni ansainnut! Toisin kuin sinä, joka vaan syöt ja makaat ja kaiken lisäksi vielä pusket emäntää" Elvi puolustautui. "Lampaat lampaat. Koittakaas käyttäytyä! Tontut kurkkivat ikkunoista, eikä silloin saa kiukutella, eikä kiusata muita. Muuten jää lahjat saamatta" ehätti Minttu-koira lampaita komentamaan. "Aivoni ovat kohta ihan vinksinvonksin. Miten nämä kaikki lahjat, lumet ja muut liittyvät Jouluun? Ja miksi tontut kurkkivat ikkunoista, kun he voivat sisällekin tulla? Tulisipa edes Mauri-tonttu illastamaan, niin voisin kysellä häneltä Joulusta" pohti Hunaja hämmentyneenä.

Aatonaattoiltana tallitonttu Mauri kutsui Hunajan luokseen. "Istuhan siihen polvelle, niin syödään yhdessä muutama taateli. Anteeksi etten ole aiemmin ehtinyt kertomaan sinulle Joulusta. Meille tontuille tämä joulunalusaika on kovin kiireistä. Silloin kun minä olin ihan pienni tonttu, hmm onhan siitä jo jokunen vuosisata, kertoi isäni minulle näin. Joulu on valon juhla. Silloin pitkä pimeä aika päättyy ja valon määrä alkaa taass lisääntyä. Menemme kohti kevättä. Sen vuoksi sytytämme isäntäväen kanssa kynttilöitä ja lyhtyjä joka puolelle. Kutsumme siten valoa takaisin ja juhlistamme auringon voittoa pimeydestä". Mauri nousi seisomaan ja tarjosi Hunajalle vielä yhden taatelin. "Nyt tiedät, ettei se Joulu mitään vaarallista ole. Olehan kiltti kananen ja tarjoa muillekin herkkupaloja". Hunaja kipitti muiden luo ja jakoi Mauri-tontun antamat taatelit. Hänen teki mieli huutaa Mauriaa odottamaan ja kertomaan miten en lumi ja lahjat Jouluun liittyivät, mutta Mauri oli jo mennyt jatkamaan omia puuhiaan.

Oli jouluaattoaamu. Hunaja nukkui orrella. Yht'äkkiä hän havahtui, katolta kuului rapinaa ja kolinaa.HUnajan sydän hypähti kurkkuun. "Apua! Katto sortuu! Taivas putoaa niskaan!!" Hunaja yritti huutaa kaikki herreille, muttei saanut pihaustakaan ulos nokastaan. Samalla tallin ovi avautui ja sisään astui ihan vieras tonttu. Tontulla  oli piitkä valkoinen parta ja punainen juhlanuttu yllään. "Hyvää Joulua koko porukalle!" vieras toivotti.Hän kävi vuorotellen jookaisen eläminen luona. Silitti, rapsutti ja tarjosi pipareita. Kyseli kuulumiset ja kertoi terveiset sukulaisilta. Juuri ennen Hunajan vuoroa kuului pihalta juoksuaskelia ja samassa tallitonttu Mauri säntäsi sisään. "Jaska!! Jolulutonttu Jaska!!" hän huudahti ja kaappasi punanuttuisen ystävänsä isoon tontunhalaukseen. Hetken aikaa tontut nauraa hohottivat, taputtivat toisiaan selkään ja taas halasivat. "katsoin tuossa muutama aika sitten Pukin aaton reittisuunnitelmaa  ja huomasin hänen olevan taas valtavan kiireinen. Siksi lupasinkin hoitaa tämän tuvan hänen puolestaan. Isäntäväki varmaan ymmärtää Pukin kiireet ja minä sain hyvän syyn tulla tervehtimään teitä kaikkia. Mutta odotas, minulta jäi yksi kana vielä tervehtimättä. Hunajahan sinun nimesi oli, eikö vain?" Jaska katsahti Hunajaan, joka ujosti asteli esiin kuusenoksien alta. "kas tässä sinullekin pieni jolumaistiainen. Sisaresi Kokemäeltä lähettävät terveisiä. He ovat juuri alitelleet munintaansa, JOkos sinä osaat munia?" Jaska kysyi."Minä olen muninut jo monta viikkoa yhden munan melkein joka päivä" kertoi Hunaja hivenen ylpeyttä äänessään. " Oletpa sinä reipas pikkukana. Emäntä on varmasti ylpeä sinusta" Jaska tuumasi ja antoi vielä kourallisen puolukoita Hunajalle nokittavaksi. " Lähdetääs me tontut glögille" ehdotti tallitonttu Muari, "Isäntäväki sieltä jo kohta tuleekin aamuaskareita toimittamaan". Niin tontut lähtivät nauttimaan lämpimäst' glögistä. Joulu oli saapunut farmille.

Hunajan mielestä isännän heille tuoma kuusi oli maailman hienoin puu. Sen oksien alla oli tarpeeksi tilaa leikkiä piilosilla oloa ja jaksoipa vahvimmat oksat toimittaa orrenkin virkaa. Pitihän kanojen sekin kokeilla. Kuten Aino-lammas oli kertonut, toi emäntä paljon  puhtaita kuivikkeita sekä lampaille, että kanoille. Lampaat saivat oikein isot sylilliset heinää, paljon pieneksi pilkottuja omenoita ja porkkanoita, sekä hivenen kauraa. Käytävälle emäntä oli ripustanut oksan, josta roikkui paljon kimmeltäviä palloja. Saivatpa kanasetkin koristeet kuuseensa. Ja mikä parasta, ne kaikki sopivat syötäväksi. Illan hämärtäessä tulivat isäntäväki koirien ja kissojen kanssa vielä talliin eläimiä tervehtimään. Hilja-kissa halusi heti käydä testaamassa kanojen uudet  pehmikkeet munintapesissä. Santeri nuoli lampaiden naamat puhtaiksi. Emäntä kaivoi taskustaan vielä muutaman piparin ja jakoi ne lampaiden ja kanojen kesken. "Tästä se alkaa sitten päivä pidetä, vaikka onhan sitä matkaa vielä kevääseen. utta huomenna aurinko on jo minuutin kauemmin taivaalla, kuin tänään" emäntä kertoi. Silloin Hunaja muisti keräämänsä heinät. Hän juosta pinkaisi nopeasti heinäkasalleen, otti korret nokkaansa ja jakoi kaikki hienot tähkät muille kanoille lahjaksi. Muut kanat olivat ihmeissään, kuinka kiltti Hunaja olikaan antaessaan hienoimmat aarteensa muille. Hunaja oli onnellinen. Joulu oli ollut ehkä paras päivä koko pienen linnun elämässä. Väsyneenä, kupu täynnä herkkuja Hunaja viimein nukahti orrelleen. Kaneli-emo vielä valvoi. Hän katsoi ulos ikkunasta ja huomasi ulkona leijailevan lumihiutaleita. Huominenkin olisi Hunajalle uusi, jännittävä päivä.

Tallitonttu Mauri myhäili itsekseen. Hunaja oli löytänyt jolunhengen. Mauri puhalsi lyhdyn sammuksiin, toivotti hiljaa kaikille Hyvää Joulua ja astui ulos piharakennuksesta. Hän suuntasi askeleensa kohti tupaa, jonka portailla jo kotitonttu Fanni,saunatonttuIlari ja metsätntut Tapani ja Liisa jo odottivatkin. Tontut pyyhkivät tossunsa ja astuivat sisään. Isäntä ja emäntä jo nukkuivat pedissään. Koirat Minttu ja Santeri heilauttivat häntäänsä tervehdykseksi. Eläkeläiskissa Pörröhäntä maukaisi "Miau, sieltähän te vihdoin tulette! On teitä odotettukin. Käykää pöytään, syökää hyvin ja juokaa". Ja kyllä tontut söivätkin. Hellalle oli jätetty kinkkua, lanttulaatikkoa, lammaspaistia, perunoita, rosollia ja suussasulavaa suklaakakkua tonttujen syötäväksi. Tontut nostivat maljan: On onni asua farmilla, jonka asukkaat vielä muistavat vanhoja tapoja ja uskovat tonttuihin.